Remontoinnin lähtökohdat ja purkuvaihe

KELLARI KUNTOON!

Blogini käsittelee vuonna 1951 rakennetun rintamamiestalon kellaritilojen remontointia. Kellaritiloissa on ollut todella mittava vesivahinko vuonna 2011, jolloin suurin osa kellarin rakenteista on vaurioitunut. Koko kellarikerros täytyy uusia periaatteessa lattiasta kattoon. Avovaimoni on ostanut talon vesivahingon jälkeen vuonna 2012. Remontoin taloa yksin sekä veljeni ja ystävieni avustuksella. Myös isäni sekä setäni ovat olleet mukana mm. lattiavalussa.

Kellarissa on 5 huonetta + käytävä. Vesivahingon sattuessa kellaritiloissa on ollut kaksi takkahuonetta, pukuhuone, kylpyhuone, sauna ja yksi ylimääräinen huone, joka on toiminut ilmeisesti eräänlaisena "harrastehuoneena".

Kellaritiloja on tarkoitus muuttaa siten, että saunatilat siirretään entisen pukuhuoneen tilalle ja kylpyhuoneesta tehdään suurempi. Sauna on siis aikaisemmin sijainnut kylpyhuoneen yhteydessä. Ensimmäisestä takkahuoneesta tulee ns. oleskeluhuone, johon voi vaikkapa saunan jälkeen jäädä istuskelemaan ja viettämään aikaa. Toisesta takkahuoneesta tulee kodinhoitohuone. Ylimääräisestä "harrastehuoneesta" tulee minun työhuoneeni. Kellarin sisääntulokäytävällä on aiemmin ollut pieni siivouskomero, joka on tarkoitus purkaa pois ja tehdä sen tilalle minibaari.

Aloitin urakan syyskuussa 2013 ja pikkuhiljaa se on edennytkin. Purkamisen määrä oli valtava ja purkujätettä siunaantui monia monia kuutioita ja sitä lojuu yhä edelleen nurkissa. Purkuvaihe on nyt kuitenkin pääpiirteittäin ohi, muutamia pieniä juttuja lukuun ottamatta. Jotain varsinaista remontointiakin on jotapahtunut, joten lähdetäänpä seurailemaan tilannetta.

Ensiksi laitan hieman kuvia lähtötilanteesta.

Takkahuone 1

Takkahuone 1

Pukuhuone

Sauna

Kylpyhuone

Kylpyhuoneen WC

Lisää saunaa

Harrastehuonetta

Takkahuone 2

Takkahuone 2

Kellarin sisääntulo 

Siinä on siis kuvia, miltä kellari näytti aloittaessa. Ei ehkä aivan hirveän nykyaikaisen näköinen :)

Tuosta sitten lähdettiin hiljalleen purkamaan ylimääräisiä ja tuhoutuneita rakenteita pois. Purkua oli jo hieman aloitettu ennen minun astumista kuvioihin. Lekan ja muiden purkutyökalujen kohteeksi joutui oikeastaan ihan ensimmäiseksi kaikki pintarakennemateriaali: vanhat rintamamiestalon sisäseinät on usein eristetty vanhalla olki-sementtilevyllä. Tässä talossa oli käytetty TOJA-merkkistä levyä. Levjen päälle oli pistetty koolauslaudat, jotka oli pultattu kiinni talon betonista valettuun perusmuuriin. Levyt olivatkin aika lujassa ja niitä oli kohtuullisen hankala saada irti hajottamatta. Ei levyn rikkoutumisella olisi muuta väliä ollut kuin se, että se oli aika pölyistä hommaa. Levyt kuitenkin lähtivät irti.

Kylpyhuoneesta ja saunasta piikattiin seinä -ja lattiakaakelit irti. Saunan väliseinät purettiin pois ja kylpytiloihin tehtiin yksi ylimääräinen oviaukko. Oviaukon tekeminen vanhaan säästöbetonista valettuun seinään oli melkoinen operaatio ja erittäin pölyistä hommaa. Oviaukko ilmestyi seinään kuitenkin vähitellen isoa kulmahiomakonetta, timanttilaikkaa, lekaa ja iskuporakonetta apuna käyttäen. Valuseinässä oli parhaimmillaan miehen pään kokoisia kiviä, joten niiden katkaisu vei aikaa. Noin 10 tuntia myöhemmin urakka oli kuitenkin valmis.

Tässä hieman kuvaa tapahtuneesta:

Ja niin ilmestyi uusi oviaukko

Myös oviaukon vieressä oleva valkoinen takka sai purkutuomion. Ensin purettiin kaksi takan peittävää tiiliseinää ja sitten takka. Aikaa urakassa meni kaiken kaikkiaan noin kuutisen tuntia. Ja kuvia:

Niin tuli seinä purettu. Kiuaskin on vielä turvallisen näköisenä johdon pääsä ;) Sulake on kuitenkin jo vaivauduttu ottamaan pois, ettei kärvähdä koko ukko. 

Niin lähti takka kävelemään. Lattialaatan piikkausvaihe kylpyhuoneesta ja tulevasta saunatilasta oli helppoa, koska valu oli noin kolmen sentin paksuinen. Siihen aikaan oli hieman heikommat valut. Maankaivuu-urakka ei sitten enää ollutkaan niin helppo. Maa oli märkää savimaata, joten sitä oli erittäin hankala lapioida. Vastaan tuli sanalla sanoen "KOMPASTUSKIVIÄ" nimittäin vanhaa kunnon graniittia. Ei naurattanut halkoa sellaisia heinäpaalin kokoisia lohkareita osiin. Täytyy sanoa, että kivien tuhoamisessa tuli kyllä oppirahat maksettua ja kokeiltiin jos jonkinlaista konstia. Kokeilussa oli etenadynamiitti eli paisuntalaasti, perinteinen leka, piikkaus ja kivikiilat. Kaikista edellä mainituista jälkimmäiset osoittautuivat tehokkaimmiksi aseiksi murkuloita vastaan. Kiviin porattiin ensin reikiä ja reikiin lyötiin kiilat, joita kiristeltiin vuoronperään. Kivet halkesivat kyllä lopulta, mutta ilman hikipisaroita ei urakasta kyllä selvitty. Kivien ja savimaan roudaaminen ikkunasta oli helvetinmoista hommaa ja kävi kyllä salitreenistä. Savimaata vaan 40-kilon paljuun ja ikkunasta ulos. Tähän urakkaan menikin valehtelematta yhteensä noin 60-80 tuntia.

Ja sitten kivijumppaa:

Ja niin saivat kivet kyytiä! Kiitos vaan mukana olleille kivijumppalaisille :) Jatketaan tästä myöhemmin...